Verse
E A G A E
Ystävät mua kuunnelkaa ja mukanakin laulaa saa, kun kerron teille pienen tarinan.
E A G A E
Tää on laulu Laura Häkkisen ja silmien niin sinisten, oli juhannus ja siitä aloitan.
E A G A E
Mä ikkunasta hänet näin, kun keikkabussiin hetkeks jäin, tää juttu sattui Järvilavalla.
E A G A E
Hän seisoi ihan yksinään, laiturilla mietteissään, mikä juhla, se on sillä tavalla.
E A G A E
Mä menin päähän laiturin, ja hyvät jussit toivotin, hän kasvonsa käänsi minuun päin.
E A G A E
Silloin näin mä kirkkauden, jota olevankaan tiennyt en, ja kouristuksen tunsin syömmessäin.
G A G A E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
G A G A E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen.
Verse
E A G A E
Ei minua hän tuntenut, eikä oikein uskonut, kun sanoin että soitan bändissä.
E A G A E
Mä sanoin, soitan kumminkin, beibi menen sekaisin, hän sanoi: taidat olla kännissä.
E A G A E
En ollut enää ollenkaan, olin tokkurassa muuten vaan, mulle riitti loiste silmien.
E A G A E
Nähdään päässä laiturin, keikan jälkeen, ehdotin, nähdään vaan, hän sanoi hymyillen.
G A G A E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
G A G A E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen.
Verse
E A G A E
Keikka alkoi yks ja kaks, eikä tullut paljon kummemmaks, onneks se loppui lyhyeen.
E A G A E
Sinisilmääni mietin vain, mä katseellani häntä hain, pian tahdoin hänet nähdä uudelleen.
E A G A E
Mä jengin läpi kiirehdin, takas päähän laiturin, ja odottelin sydän pamppaillen.
E A G A E
Siihen tuli jotain porukkaa, nimmareita jaagaamaan, mut ei koskaan Laura Häkkinen.
E A G A E
Mä olin epätoivoinen, mä etsin alta koivujen, mä pyörin eessä nakkikojujen.
E A G A E
Mä siinä melkein turpaan sain, kun tyttöäni turhaan hain, ja varkain valkes aamu kesäinen.
G A G A E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
G A G A E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen.
Verse
E A G A E
Stade sanoi, lähdetään, mä sanoin, menkää, tänne jään, ja istuin takas päähän laiturin.
E A G A E
Mä en lähde minnekkään, mul on juttu meneillään, no Stade sano: mä poltan Camelin.
E A G A E
Silloin vanha järkkäri, näki minun hätäni, arvaan ketä ootat, alkoi hän.
E A G A E
Kylmä karsi ruumistain, kun kertomuksen kuulla sain, näin miehen kyyneliään pyyhkivän.
E A G A E
Oli siitä vuotta kymmenen, kun järveen kesken tanssien, hukkui nuori Laura Häkkinen.
E A G A E
Sen jälkeen joka juhannus, näin loppuu tämä kertomus: nähty oli loiste silmien.
G A G A E
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen.
G A G A E
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. (x2)